Kimmo ja Kaisa salapoliiseina

Kiinni jäit!

Kimmo ja Kaisa Salapoliiseina - Osa 1Tarja
00:00 / 01:44

"Tää on aivan kamalaa." Tuskaili Kaisa aamupalapöydässä, ja kertoi äidilleen eilen Kimmon kanssa huomatusta ryöstöstä.

"No, kerro nyt mitä nyt aivan oikeasti tapahtui." Kyseli äiti rauhoitellen.

"Me mentiin Kimmon kanssa kirppiksen jälkeen kerhohuoneelle kun satoi tosi paljon, ja ajateltiin että vaikka pelattaisiin jotain. Vanhoja pelejä tai sitten niitä uusia itse tehtyjä. Me pelattiinkin jonkun aikaa. Vaan sitten Kimmo muistutti että oltiin suunniteltu kaikille lapsille kesäkutsut niillä rahoilla mitä saatiin pihakirppiksestä." Kertoi Kaisa.

"Se oli hieno tapahtuma ja teidän myyntikin meni todella hienosti." Kehui äiti väliin.

"Vaan nyt on maanantai ja kaikki rahat ovat kadonneet!" Ulvoi Kaisa.

"Niillä piti maksaa limpparit ja kaikki herkut, ja pitää kesäjuhlat kerhohuoneella tai ulkona vaan niitä ei nyt sitten voi pitääkään." Suri Kaisa nyt jo kyyneleet silmissä.

 

Äiti ei vielä kauhistunut, vaan kysyi: "Mitä jos olittekin laittaneet rahat eri paikkaan kuin mistä etsitte?"

"EI oltu!" Huusi Kaisa. "Rahat paketoimme ja piilotimme  Kimmon kanssa sillä muut lapset pyysivät säilyttämään niitä turvallisesti." Kertoi Kaisa. 

"Ne kaikki 83 euroa 45 senttiä oli pakattu ensin muovipussiin, sitten pieneen laatikkoon, joka teipattiin kiinni ja sitten vielä lukolliseen rasiaan. Rasia taas oli piilotettu kerhohuoneen kaappiin niin että siitä ei näkynyt vilaustakaan. Meitä syytetään." 

Kaisa järkyttyi entistä pahemmin. "Vain minä ja Kimmo tiedettiin missä rahat on".

 

"Pohditaan asiaa nyt rauhassa, ja mietitään mitä voidaan tehdä. Pyydä myös Kimmo meille tänään niin mietitään asiaa kaikki yhdessä," Kehotti äiti.

Kimmo ja Kaisa Salapoliiseina - Osa 2Tarja
00:00 / 01:59

Pian oltiin kaikki pöydän ääressä Kaisa, Kimmo ja Kaisan äiti. Onneksi äidillä oli jäätelöä pakastimessa ja pillimehuja, joten kaikki hieman aluksi rauhoittuivat.


"Kerrataan aluksi missä kadonneet rahat olivat ja milloin te laittoitte ne sinne, entä oliko joku muu lapsista silloin paikalla tai lähettyvillä." Kaisan äiti aloitti.

"Ne oli siellä kerhohuoneen yläkaapissa, jossa on vaan tavaraa jota ei kukaan käytä, ja aivan kaapin perällä. Me laitettiin ne sinne Kaisan kanssa kirpparin päätyttyä, eikä ketään muuta ollut paikalla, ja vielä silloin vannottiin muille että kenellekään ei kerrota." Selvitti Kimmo.


"Jos joku oli piilossa vakoilemassa, niin olisi voinut nähdä." Mietti Kaisa.

 

"Mutta me ei silloin nähty ketään ei aikuisia eikä lapsia." Jatkoi Kimmo.

 

"Entä oliko viety vain rahat vaan vietiinkö koko lukollinen rasia?" Kyseli äiti.

 

"Sinne jäi vain se lukollinen rasia!" Huudahti Kaisa, ja jatkoi: "Avaimia on kaksi; Kimmolla ja minulla."

 

"No, soitan ensimmäiseksi huoltoyhtiöön, onko siellä käynyt siivooja, huoltomies tai joku muu sieltä." Päätti äiti.

Huoltoyhtiöltä ei ollut kukaan käynyt, siivouspäiväkin on vasta torstai. Äidillä oli kuitenkin huippuidea, josta Kaisa viipymättä kertoi Kimmolle.

 

"Rikosilmoitus me voidaan tehdä mutta en usko että montakaan etsivää tänne meidän kirppiskassan vuoksi ryntää." Sanoi Kaisa. "Mutta tutkitaan itse." Ehdotti hän vielä ja katsoi Kimmoa kysyvästi.

 

"Mistäs välineet ja semmoiset?" Kysyi Kimmo.

 

Äiti oli luvannut auttaa asiassa, ja sanoi että tutkimuksia tehdessä voi samalla harjoittaa aivoja.

 

"Siis päätreeniä." Nauroi Kimmo ja nyökytteli.

 

Sateisia päiviä oli riittänyt, ja lomalla oli kiva keksiä jotain uuttakin tekemistä. Lapset katselivat valokuvaa, jossa he joskus ikuisuus sitten aivan pieninä seisoivat syksyllä sateenvarjon alla. Seuraavaksi he päättivät tehdä toimintasuunnitelman rosvon kiinniottamisesta ruutuvihkoon.

Seuraavaksi käydään yhdessä Kimmon ja Kaisan kanssa läpi salainen suunnitelma voron nappaamiseksi.