Kimmo ja Kaisa salapoliiseina

Mysteeri ratkeaa!

Kimmo ja Kaisa Salapoliiseina - Osa 3Tarja
00:00 / 04:39

"Vielä yksi juttu on tehtävä." Sanoi Kimmo. "Rikospaikka on lakaistava, onneksi ei siivooja ole ehtinyt käydä." Kaisa lakaisi innokkaasti, ja ilmoitti että kaikki mitä lattialta löytyy on pelkkää roskaa.

 

Kaisa oli jo kaatamassa rikkalapion sisältöä roskaämpäriin kun Kimmo nappasi rikkalapion ja kaatoi sisällön kahdelle isolle valkoiselle paperille. Kimmo laittoi paperit pöydälle, otti mikroskoopin ja tutki pitkän aikaa paperin päällä olevia roskia. Sitten hän pinseteillä nappasi pienen kasvinosan, valkeaa jauhetta, paperinpalan ja katkenneelta hiusneulalta näyttävän metallin kappaleen ja laittoi löydökset pussiin. Toiseen pussiin hän laittoi hiekan, mullan ja sepelin murusia.

 

"Todisteiksi nämä eivät riitä." Tiesi Kimmo. "Mutta voidaan saada vihjeitä siitä kuka voisi olla syyllinen."

Tutkitaan ennenkuin hutkitaan!

Mummin sanonta oli aina kun Kaisa sai päähänsä syyttää jotakuta lelun viemisestä tai jostain, että tutkitaan ennenkuin hutkitaan. Kaisa ei oikein pienenä ymmärtänyt mitä se tutkiminen tarkoittaa ja vielä vähemmän hutkimisen merkitystä. Nyt hän kysyi Kimmolta, joka kiihkeästi järjesteli tutkimusaineistoa ja välineitä keittiön pöydälle.

 

"Koska päästään hutkimaan?" Kaisa kysyi innostuneena.

"Älä höpötä vaan kuuntele mitä pitää tehdä." Vastasi Kimmo.

 

Kaisa on vilkas ajatteli Kimmo, mutta aivan mahtavan kiva kaveri ja hyvä tekemään kaikkea mihin hän keskittyy.

Mitä tutkimuksissa havaittiin?

Sormenjälkiä löytyi kerhotalolta monenlaisia, otettin pois ensin omat jäljet ja keskityttiin muihin. Niitä oli isoja ja pieniä, löydettiin silmukkaa, kaarretta ja kierrettä. Aikaa meni melkoisesti kun ihmeteltiin sormenjälkien moninaisia muotoja, ja lopulta Kimmo sanoi että nyt keskitytään vain niihin jälkiin, joita oli lukollisessa laatikossa. Kimmon ja Kaisan jälkien lisäksi laatikosta löytyikin vain yhdet sormenjäljet, eivät isot eikä pienet, vaan keskikokoiset.

 

"Ei ainakaan entisen talkkarin." Huudahti Kaisa.

 

"Hänellä on aivan kamalan suuret kädet, ja sormet ainakin neljä kertaa isommat kuin minulla." Kimmo mietti ääneen. 

 

"Olisiko siis syyllinen nainen?" pohti Kimmo.

Hiusneula eli pinni todettiin mahdolliseksi rikosvälineeksi, jolla tiirikoitiin auki rahalaatikon lukko. Lisäksi vaalea jauhe arveltiin soodaksi, ja sitruunamehulla arvelu vahvistui tiedoksi. Löydetty kasvinpala osoittautui pelargonian lehden palaksi, kuiduista pääteltiin että vaaleanpunainen lanka oli Kaisan paidasta, tummansininen Kimmon housuista, vihreä kassista, missä kirpputorieväitä oli säilytetty ja mysteeriksi jäi ohut violetti kankaansuikale, jossa oli hieman valkoista kuviota näkyvissä.

 

"Ei ainakaan miehen vaatteista." Tuumi Kimmo ja talonmiestä epäiltiin nyt entistä vähemmän. Entäs hiukset, joita löytyi monenmoisia.

 

"Voiko ihmisellä olla eri paksuisia hiuksia ja eri pituisia hiuksia samassa päässä." kyseli Kaisa.

 

"Kyllä voi." Vastasi Kimmo ja jatkoi: "Mutta kiharat hiukset, jotka löydettiin ovat litteitä eivät pyöreitä, ja näissä hiuksissa mitä tutkittiin ne olivat ainoat harmaat ja kiharat hiukset, kuten yläkerran tädillä."

 

"Myös violetti valkokukallinen paita on hänen, ja hänellä on myös talon ainoat pelargoniat!" Kaisa lisäsi.

 

"Nyt mennään kysymään, ja jos hän on syyllinen tarvitsemme lisää todistusaineistoa kuten sormenjäljet." Kimmo totesi päättäväisenä.

 

"Tehdään kuppikeräys, jolloin täti joutuu ottamaan kupin käteen ja saamme sormenjäljen."

Hampaat kunniaan!

Näin toimittiin, tosin lisätodisteita ei tarvittu sillä täti sanoi heti kun ovi avautui.  "No, johan minä odotin teitä. Rahat ovat täällä ja anteeksi kun vein ne, mutta halusin puhua kanssanne ennen kuin se kamala karkki- ja limsafestivaali laitetaan käyntiin. Rahat saatte heti kun kuuntelette." Painotti täti.

 

Piti luvata että kokista ei osteta, karkkeja hankitaan vain rajallinen määrä, tikkareita ei lainkaan ja kaiken lisäksi osallistujilta piti vaatia herkkujen syönnin jälkeen todistettu hampaiden pesu.


"Jotta se onnistuu kaikilta osallistujilta on vaadittava paikalle oma hammasharja ja osa rahoista käytetään hammastahnaan." Määräsi täti. Lapset kuuntelivat hampaiden terveyden merkitystä mykkinä, mutta päättivät luvata kaiken mitä täti vaati, jotta rahat saadaan takaisin. –

 

"Sovitaanko että täti voi tulla meidän kesäfestivaaliin katsomaan itse." Ehdotti Kimmo jotta viimein saataisiin rahat palautettua.

 

"Ihanaa." Sanoi täti hymyillen ja antoi rahat lapsille.

 

Kotona kerrottiin tapauksesta, ja niin Kimmon kuin Kaisan kotona naurua riitti.

 

"Melkoista hammasvalistusta." Nauroivat isät pihalla yhdessä eivätkä saaneet naruaan loppumaan. Kimmo ja Kaisa sen sijaan miettivät miten muille lapsille kerrotaan uusista vaatimuksista.