Esimerkkihahmoni: Haisuhilleri
Kirjoitin teille esimerkkitarinan omasta voimahahmostani Haisuhilleristä (katso kortin kuva). Tarinastani voitte seurata, löydättekö vastaukseni kaikkiin edellisiin kysymyksiin.
Vastaukseni olivat:
1. Hahmolla on kyky muuttua näkymättömäksi ja kyky päästää pyörryttävä lemu valloilleen.
2. Voimahahmoni tuoksuu valkovuokoille, mutta mädälle kaasulle, jos se päästää suolikaasunsa ulos.
3. Voimahahmoni syö makaronilaatikkoa ja purkkaa.
4. Voimahahmoni on lapsi.
5. Voimahahmoni Haisuhilleri tulee iloiseksi iloisista ihmisistä ja vihaiseksi kiireestä, stressistä ja töykeistä ihmisistä.
Haisuhilleri antaa minulle luovuusvoimaa!
Haisuhilleri
Kun herään aamulla, Haisuhilleri istuu nojatuolissani ja haukottelee. Se on yön aikana syönyt makaronilaatikkoa. Tiedän sen siitä, että Haisuhillerin rintakarvat ovat ketsupissa. Tänään minun pitäisi kirjoittaa seikkailutarina ja Haisuhilleri on luvannut auttaa minua siinä. Se pitää poissa hälinän ja saa hauskalla ulkomuodollaan luovuuteni kukkimaan.
Juuri kun avaan tietokoneen soi ovikello.
‒ Hei! Minä tulin omilla avaimilla sisään, sanoo äitini, joka on aikamoinen hössöttäjä. Hän on luikahtanut eteiseen ja riisuu jo kenkiään. Vilkaisen Haisuhilleriä, mutta se on kadonnut. Arvaan sen muuttuneen näkymättömäksi.
‒ Sinä sanoit äiti, oikeastaan sinä lupasit, että et tänään häiritse minua. Minulla on iso kirjoitustyö edessä, sanoin.
‒ Oi, oi! Mikä ihana valkovuokkojen tuoksu. Olet varmaan siivonnut? Onko sinulla jotain pesuainetta, mikä tuoksuu luonnonkukille?
‒ Äiti, minä varoitan sinua. Jätä nyt hössöttäminen.
Aloin aavistella pahinta. Kuulin hermostunutta purukumin jauhantaa lähettyviltä. Äiti oli kumartunut kohti pöydällä olevaa kukkaa.
‒ Tästäkö se tuoksu lähtee? Miten ihana tuoksu niin…
Haisuhilleri pysytteli yhä näkymättömänä, mutta oli ilmeisesti aivan äidin lähettyvillä. Kun äiti nuuhkaisi kukkaa, se aisti vaaran ja päästi suolikaasunsa valloilleen…